5-6.2.2011 Ettal-Oberammergau

KLL on Wordloppet, FIS-Marathon-Cup:in sarjan Saksan osakilpailu. Matka on menneinä vuosina vaihdellut aina 90km viime vuosikymmenien 50-42 km matkoihin. Tänä vuonna lunta oli riittävästi, jotta järjestäjät olisivat voineet järjestää 50km hiihdon. Ongelmaksi muodostui kuuluisan Linderhofin linnan puutarha. Baana siellä ei olisi kestänyt tuhansien hiihtäjien kahden päivän hiihtoa, joten ilmeisesti kulttuurin suojelemiseksi matka hiihdettiin kahtena kierroksena ollen yhteensä 42km.

Matka alkoi 3.2 torstaina
aamulennolla Muncheniin. Vietin päivän kaupunkituristina ja perjantaina olin kentällä vastassa 7 hengen miesporukkaa tietysti ainoana naisena…!

4.2 perjantaina
matka suuntautui kohti Garmisch-Partenkircheniä, jossa kävimme ihmettelemässä uudenvuoden mäkihyppykisoista tuttua mäkeä. Minulla oli majoitus Hotel Blaue Gamsissa (suomeksi sininen kammio), joka sijaitsi hulppealla näköalapaikalla Ettalin barokkiluostarin yläpuolella. Huoneesta (kammiosta) ei voi todellakaan valittaa, sillä harvoin on tilaisuus oleskella kattohuoneistossa kattoikkunanäkymällä. Huoneen hinta per yö 35€ ja kolmen ruokalajin illallinen 12,5€ ei päätä huimaa. http://www.blaue-gams.de/

5.2 lauantaina klo 9
Vapaan hiihtotyylin startti pikkupakkasessa noin -3 ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Latupohja oli tampattu hyvin tiiviiksi, mitä ei liiemmin lämpötilan nousu +6 asteeseen haitannut Joissakin kohdin mentiin kyllä aika puurolumessa, minkä huomasi heti luiston katoamisena.

Yksi elämäni hienoimmista kokemuksista oli huomata lähdössä olevansa kuumassa ryhmässä. Olin lähtöviivalla heti keltaisen liivin omaavan mieshenkilön (maratoncup:in johdossa olevan hiihtäjän takana) toisessa rivissä. Takana oli monta kymmentä kovaa norjalaista mieshiihtäjää muista kansallisuuksista puhumattakaan ja taisi se naisjohtajakin lähteä minun perään. On mystinen arvoitus miten siihen paikalle pääsin, mutta numerolappujen mukaan mentiin ja leimatarkastukset tehtiin eikä puhettakaan, että olisin voinut eksyä. Sen verran tarkka oli järjestäjien syyni. Kyllä sai lähdössä lykkiä eteenpäin ja päästellä olan takaa suomalaisia voimasanoja kun tungos oli kova.

Ensimmäinen kymppi oli tungoksesta johtuen hidas. Ensimmäisessä kunnon nousussa joutui jonottamaan 5 minuuttia, että pääsi jatkamaan eteenpäin. Sen jälkeen hiihto helpottui. Huolto toimi loistavasti ja kannustusta matkalla riitti. Saksalaiset olivat todella ottaneet tapahtuman kunniatehtäväkseen.

Maalissa oli erittäin hyvin järjestetty hiihtäjien ruokailu ja huolto Ruokaa oli keitosta pastajuustolaatikkoon ja paksuihin makkarakolmioleipiin asti. Palautusjuomana sitä kuuluisaa König Ludvig Lauf olutta ja taisi joku mainita viiniäkin olleen. Eikä hiihtäjillä ollut mitään kiirettä omalta alueelta pois, kun kerran kaikki oli ilmaista eikä rajoituksia ollut. Syödä ja juoda sai niin paljon kuin halusi. Ainoa miinuspuoli tuli muistomitallista. Mitalli oli ison pinssin muotoinen jossa tapahtuman logo ja tunnukset. Jäin kaipaamaan Finlandiahiihdon tapaista kunnon kaulaan laitettavaa mitallia.

Ja sitten voitelusta kiinnostuneille; suksi toimi hyvin, kiitos voiteluvinkin antaneelle mikäli tunnistaa tästä itsensä :-). Vähän punaisen suuntaan muutin väriä, mutta muuten annetulla ohjeella toimin. Niin ja se kuuluisa aika 2.47.50 42 km.

6.2 sunnuntai perinteisen kisa

Liityin kävelevien turistien joukkoon kamera laukussa mukana ja huolsin ryhmän miehiä lähtöalueella. Olin varasauvojen kanssa matkan alkutaipaleella. Lähtöalueelle oli ajettu 26 perinteisen uraa rinnakkain, joten kelpasi siinä hiihtää eikä pahimpia ruuhkia näyttänyt ensimmäisellä kilometrille syntyvän.

Illalla juhlistimme porukan mainiota hiihtomenestystä. Ryhmästä löytyi miesten sarjan parhaat suomalaissijoitukset 2., 3., 4. ja 6.

Iltapäivälle jäi vielä aikaa käydä Saksan korkeimmalla huipulla 2962m Zugspitzellä. Hissinousu tunnetusti korkeanpaikan kammolaiselle ei ollut niin miellyttävä kokemus, mutta hyvällä kannustuksella siitäkin jotenkin selvittiin

7.2 maanantai

Finnairin iltalento toi kotiin väsyneet mutta tyytyväiset hiihtäjät Oli aikamoinen kontrasti saapua lumiseen Helsinkiin, kun Muncheniin oli maanantai päiväksi tullut kevät. Lämpöä +15 ja nurmikko viheriöi. Allekirjoittaneella oli untuvatakki, jottei kylmä vaan pääsisi haittaamaan.

Suosittelen lämpimästi hiihtotapahtumaa kaikille hiihdon ystäville. Matka järjestyy helposti omatoimilomana. Vinkkejä reissuun saa kysellä ja mielelläni myös niihin vastaan. Ensi vuonna kutsuu ehkä Puola ja uudet kujeet ;-)

Websivut

Kuva 1: Kartta


Kuva 2: Kattariina luistelee König Ludvig Laufissa


Kuva 3 Blaue Gams

Kuva 4 Vapaan lähtöalue

Kuva 5: Ettalin barokkiluostari

Kuva 6 Sunnuntai ja perinteisen kärki maaliin