Aktiiviliikkujille uudet tekniset vaatteet ovat tuoneet merkittävän lisänautinnon. Vielä 1970-luvulla liikuttiin hiertävissä puuvillapaidoissa ja kalsareissa ja sukat tuppasivat keriytymään lenkkitossun kärkeen.

Moni ei tannoisissa vermeissä ja kuoseissa enää liikkuisi.

Tekniset vaatteet ovat tuoneet mukanaan hajun. Vaatteita pestään korkeintaan 40 asteen lämpötiloissa ja bakteerit jäävät monimutkaisten teknisten kuitujen piiloon. Näin ajattelee ainakin maallikko.
Kaupoista saa pesuaineita, joilla ikävää kissanpissamaista tuoksua saa loivennettua. Vanhalla kansalla oli myös luonnonmenetelmiä.

Tutkija Marja Rissanen kirjoitti Tiede-lehdessä (Tiede 7/2010, 11) UV-säteilyn (ultraviolettisäteily) vaikutuksista kankaisiin. Hänen mukaan hajusta voi päästä kuivaamalla vaatteen auringossa, sillä säteily tekee selvää bakteereista, joista haju johtuu. Lisäksi aurinkoa voi käyttää hyödyksi muutenkin vaatehuollossa, vaikka uusavuttomuuden ja naapuruusestetiikan aikoina pyykinkuivaus ulkona ei ole enää coolia. Auringon ultraviolettisäteily voi valkaista lakanoita tai lasten vaatteiden porkkana- ja tomaattitahroja. Syynä on kasvisten, hedelmien ja marjojen väripigmenttien hajoaminen auringonvalossa.
Kovin pitkäksi aikaa ei vaatteita voi jättää auringonvaloon, sillä uv-säteily pilkkoo pikkuhiljaa puuvillan selluloosaketjut ja kankaan lujuus heikkenee. Lakanat muuttuvat kellertäviksi.
Rissanen varoittaa villavaatteiden aurinkokuivatuksesta, sillä aurinko muuttaa villakuidussa olevan rikin rikkihapoksi. Kuidut haurastuvat ja villapaita kellastuu jopa parissa tunnissa.