Helsingin Sanomien verkkolehti 15.1.2012

Liikunnan terveyshyödyistä voi jonakin päivänä päästä nauttimaan ilman liikuntaa. Tutkijat raportoivat löytäneensä hormonin, joka on vastuussa monista liikunnan terveyshyödyistä, ja jota voi jonakin päivänä napata ehkä pillerin muodossa.

Irisiiniksi nimetty hormoni saa rasvakudoksen erilaistumaan metabolisesti aktiiviseksi ruskeaksi rasvaksi, joka polttaa kaloreita tehokkaasti. Lisäksi irisiini näyttää parantavan solujen glukoosinsietoa, mikä on tärkeää etenkin diabeteksessa.

Dana-Farberin syöpätutkimuslaitoksen tutkijat löysivät irisiinin selvittäessään mitä geenejä ja proteiineja energia-aineenvaihdunnan suursäätelyproteiini PGC1-alfa säätelee. Eräs tutkijoiden haaviin jääneistä molekyyleistä osoittautui tieteelle uudeksi hormoniksi. Se sai nimen irisiini kreikkalaiselta Iris -jumalattarelta, joka toimi viestinviejänä jumalten ja ihmisten välillä.

Hormoni oli jäänyt aikaisemmin huomaamatta, koska se sijaitsee lihassolujen solukalvon ulkopinnalla, mistä sitä ei ollut osattu etsiä. Lisäksi se esiintyy osana laajempaa proteiinikompleksia, mikä teki havaitsemisen vaikeaksi.

Tutkijoiden mukaan hiiren ja ihmisen irisiini on rakenteeltaan identtistä, ja sen määrä nousee kunnollisella liikuntaharjoittelulla. Esimerkiksi ihmisillä, jotka harrastavat kestävyysurheilua, oli kaksi kertaa enemmän irisiiniä kuin liikuntaa vierastavilla. Irisiini ei kuitenkaan lisäänny ainakaan lyhytaikaisesta voimaharjoittelusta eikä se kasvata lihaksia.

Tutkijat kokeilivat, saisivatko hiiret irisiinistä liikunnan hyödyt liikkumatta. He ruiskuttivat rasvaisella ruokavaliolla pidettyihin ja ylipainoisiin hiiriin saman verran irisiiniä kuin ne saisivat kunnon liikuntaharjoituksesta. Tulokset osoittivat, että kymmenen päivän kuluttua ne olivat pudottaneet hieman painoaan ja niiden glukoosinsieto oli parantunut, vaikka ne olivat vain kököttäneet paikallaan ja syöneet samaa ruokaa kuin ennenkin.

Tutkimusta johtaneen professori Bruce Spiegelmanin mukaan painonpudotus jäi vaatimattomaksi todennäköisesti siksi, että käytetyt irisiiniannokset olivat niin vähäiset.

Irisiini on houkutteleva ehdokas lisäaineeksi ja lääkekehityksen kohteeksi. Koska sitä esiintyy kehossa luonnostaan, sillä ei tässäkään tutkimuksessa havaittu mitään negatiivisia terveysvaikutuksia.

Irisiinin tasot säilyvät korkealla tunteja liikuntaharjoituksen jälkeen. Tämä voi selittää sen, miksi aktiivisesti liikkuvien urheilijoiden kehot polttavat energiaa silloinkin kun he vain makaavat sohvalla.

Tutkimuksen julkaisi Nature.