Matkakertomusta Savonlinnasta :-)

Linnasta linnaan.... 24.7.2011

Maratonkerhon testiporukka (Katariina A-L, Jaana P ja Olli P) kävi testaamassa ensimmäistä kertaa juostavan Pyhän Olavin maratonin Savonlinnassa. Tapahtumaa on järjestetty rullaluistelijoille ja hiihtäjille jo aiemmin, mutta nyt ensikertaa tapahtuma oli kaksipäiväinen ja juoksu oli uutena lajina mukana. Matkoina juostiin 10 km, 1/2 maraton ja maraton. Sarjoja oli 5 vuoden välein sekä puolikkaalla, että maratonilla ja kympilläkin löytyi useampi sarja.

Auton nokka kääntyi kotipihasta kuuden jälkeen aamulla kohti Savoa. Perillä olimme klo 10 jälkeen ja hyvä niin sillä ennakkoon ilmoittautuneita oli yli 200 ja toiset 200 lisää ilmaantuivat Heikinpohjan kentälle ruuhkauttaen koko ilmoittautumispisteen. Tapahtumalla näyttäisi olevan kysyntää alueella. Lähdön piti olla klo 11, mutta edellä mainituista syistä johtuen lähtöviivalla oltiin 11.30. Olli juoksi kympin ja me naiset suuntasimme puolikkaan matkalle.

Reitin ensimmäinen kierros kierti Savonlinnan keskustan rantoja pitkin Olavinlinnan ohi Kasinon saarille ja takaisin kentälle, josta suunta keskussairaalan kautta länteen. Ensimmäinen kierros oli 10 km ja toisen pituudeksi oli ilmoitettu 10,7 km ja kentällä mentiin lisälenkki niin, että tarvittavat kilometrit saatiin kasaan. Maratonin juoksijat kiersivät länteen vievän lenkin kolmesti. Reitti oli hyvin merkattu kyltein ja valkoisin viivoin maahan ja liikenteen valvojat hoitivat tien ylitykset. Juomapisteitä oli riittävästi reitillä noin 2-3 km välein ja mukeja täytti lisää ensimmäisen kympin jälkeen ilmaantunut kaatosade :-). Sade ei ainakaan allekirjoittaneen menoa haitannut päinvastoin.

Hienoa oli matkalla seurata Leena Puotinniemen lennokasta menoa. Hän johti kisaa koko juoksun ajan peitoten myös nopeimman miehen. Kannustusta riitti myös meille muille juoksijoille reitin varrella. Varsinkin matkustajasatamaan oli kokoontunut yleisöä.

Juoksun jälkeen sai tuotekassin ja t-paidan. Se muistomitalli olisi ollut kiva juttu, toivottavasti ensi vuonna on sellainen. Palkintosijoille yltäneille oli pytyt. Ruokahuolto oli myös jauhelihakeiton muodossa huomioitu.

Kaikenkaikkiaan positiivinen kokemus takana ja suosittelen myös muille. Reittiä ei voi tasaiseksi sanoa, mutta ylämäen jälkeen tulee aina alamäki ja mikäli keli olisi sen sallinut, maaliviivan ylityksen jälkeen olisi voinut juosta suoraan Saimaan aaltoihin virkistäytymään.

seurueen puolesta Katariina Aalto-Lehtelä

Tulokset -jutusta löydät ajat ja osallistujat