Lenkillä maailmalla

Osa 1

Osmo Soininvaara kirjoitti fillarimatkastaan Nizzaan muutama vuosi sitten uudella kommunikaattorillaan. Hän toimii minulle jonkinlaisena esikuvana poliittisista mielipiteistään huolimatta. Kirjoituksen eka osa on "live", mutta tulevaisuudessa palaan muistoihin vuosien takaa. Jonkinlainen bloki on ajatuksissa, mutta testataan tätä ekas kerhon kavereilla. Laita siis palautetta JuhaH:lle.

4.6.

Lenkillä Ponta Delgadalla

Aamulla säätiedot kertoivat että lämpötila on 18 astetta, pilvistä, kosteus 98%, joka tuntuu 19  asteelta. Edellisen päivän melkein kuuden tunnin lento ja huonosti nukutut yöt painavat kropassa. Töistä jouduin äkkilähdön vuoksi oikeasti lomalle aikaisemmin kuin luulinkaan.

Kolmen tunnin aikaero tähän suuntaan on armollinen ja sain nukuttua kunnon yöunet pitkästä aikaa. Vaatii lievää isensä piiskaamista lähteä lenkille ennen aamiaista, mutta kun toisaalta tietää että lounaan ja iltapäiväkahvin oluet eivät sovi lenkkeilyyn sen vertaa, päätän lähteä hölkkään Ponte Delgadan rantakatua aamulla kahdeksalta.

Ponte Delgada on n. 60000 asukkaan kaupunki San Miquelin saarella yli 1000km päässä lähimmältä mantereelta. Se on Azorien pääkaupunki. Azorit ovat tuliperäinen saariryhmä Euroopan, Afrikan ja Amerikan mannerlaatan risteyskohdassa. Joka puolella näkyy merkkejä vulkaanisesta toiminnasta, joka saa pohtimaan omaa turvallisuutta viimeaikaisten tapahtumien valossa.

Karhun M51 jalkaan ja Tukholman uusi maratonpaita päällä. Azorit eivät ole turisti- eikä varsinkaan rantalomapaikka. Turisteista 70% tulee Pohjoismaista. Olen siis liikkeellä koululaisten ja työmatkaliikenteen kanssa. Autot antavat hyvin tilaa jalankulkijoille. Itsestä tuntuu hieman puolipukeiselta shortseissa ja T-paidassa, kun paikalliset matkaavat paksut päällystakit päällään. Pukeutumiseni on kuitenkin juoksuun juuri oikea. Hiki virtaa pian ja paita liimautuu ihoon suuresta ilman kosteudesta johtuen.

Päätin juosta 45min hieman pk-treeniä kovemmalla vauhdilla. Tuntui tosi kevyeltä. Ihmettelin että miksi edellinen lenkki noin viikko Tukholman jälkeen saattoi tuntua niin raskaalta. Suuntasin kohti lähimpiä uimarantoja, jotka sijaitsevat n. 5km päässä hotellilta.

Uimarantoja saa tosiaan etsiä. Rannat ovat kivikkoiset. Kivet ovat teräviä laavakiviä joten kannattaa valikoidan uimapaikkansa.

Muutaman viimevuoden aikana olen juossut erilaisia rantakatuja. Kotoinen Jyväsjärvi on oma lukunsa. Upeita juoksijaturistin kohteita ovat ainakin Barcelona, Nizza ja unelmien Mission Bay San Diegossa.

Ponte Delgada on erilainen. Vaikka rantakatu on toimiva, laajalla kevyenliikenteen alueella varustettu, näkyy täällä, että olemme keskellä Atlantia. Talot ovat suolaisen merituulen tuivertamia. Rannan kasvillisuus matalaa. Käytännöllisyys tulee esiin pröystäilevän koristeellisuuden takaa. Talot ovat matalia ja yleensä valkoisia. Yli kolmikerroksisa "pilvenpiirtäjiä" on harvassa. Eikä muita juoksijoita näy! Ei ole trendijuoksijoita kuten Nizzassa. Bikinitytöt ovat San Diegossa. Lähes itsekseen saa juosta. No, muutama lenkkeilijä sattuu matkalle. Heitä on yhteensä viisi: jonkun ohitan! ja muutama juoksee vastaan. Se mikä pisti silmään on täydellinen piittaamattomuus toisista lenkkeilijöistä. Suomessakin saa toisiin lenkkeilijöhin enemmän kontaktia kuin täällä. Katsotaan vain tiukasti eteenpäin tai toisaalle. Saksassa ja varsinkin Itävallassa tervehditään ja toivotetaan hyvät huomenet. Mutta ei täällä. Tämä on hyvä paikka lenkkeillä.

Hotellille. palatessa ymmärsin miksi juoksu tuntuin niiiin hyvältä. Olin juossut melkoiseen myötätuuleen joka oli tietenkin vastainen palatessa. Hieman pk-alueen yli muuttui reippaaksi vk:ksi. Lisäksi jalkaterän kaaren laskeuma alkoi vaivaamaan. Miksen ottanut tukipohjalisia?

Seuraavat päivät menevät enemmän patikoidessa kuin juostessa. Ehkä sieltäkin jää jotain kerrottavaa. Ainakin reittejä laitan jakoon.