TPS 14 12 1 1 101- 45 25

SSV 14 8 2 4 80- 44 18

Oilers-93 14 7 2 5 56- 49 16

TPS 14 14 5 5 4 71- 64 15

PSS 14 7 1 6 61- 64 15

FoSu 14 6 2 6 50- 52 14

FBC Turku 14 4 1 9 44- 57 9

ISB-Ilmajoki 14 0 0 14 26-114 0

TPS, SSV ja Oilers-93 selviytyivät puolivälieriin. Ennen viimeistä Espoon turnausta FoSu oli vielä lohkokolmosena, mutta tasaisessa sarjassa asetelma kääntyi ylosalaisin: FoSu putosi kuudenneksi ja Oilers nousi kolmanneksi. TPS 14 eteni playoff-karsintaan, jossa se sittemmin hävisi ensimmäisen pelinsä LoSB:lle ja karsiutui pudotuspeleistä.

Kokonaisuutena länsilohkon kulkua voisi verrata yleisurheilun 800 m:n juoksuun. Ennakkosuosikkina sarjaan lähtenyt TPS otti keulat heti lähdössä ja piti asemansa suvereenisti loppuun asti. SSV teki johtajan takana tasaisen vahvan suorituksen ja nousi lopulta kakkoseksi. Oilers-93 aloitti hyvin, mutta hiipui välillä ja näytti putoavan kyydistä, mutta nousi lopussa huikealla kirillä kolmen parhaan joukkoon.

Keskijoukossa yllättäjä TPS 14 taivalsi tasaista tahtia, mikä riitti neljänteen sijaan. Porvoon PSS aloitti vahvasti ja pysyi jonkin aikaa johtajan rinnalla, mutta hiipui sitten eikä pystynyt enää lopussa nousemaan. FoSun eteneminen puolestaan oli nykivää ja tempoilevaa. Parhaimmillaan joukkue nousi jo kakkoseksi, mutta hiipui jo viimeisessä kaarteessa ja hyytyi loppusuoralla kuudenneksi. Peräpäässä FBC Turku kolkutteli tasaisesti muiden kannoilla, mutta ei kyennyt missään vaiheessa nousemaan muiden rinnalle. ISB jäi jo lähdössä eikä kyennyt kamppailemaan tasapäisesti muiden kanssa.

Joukkue joukkueelta:

TPS. Vielä kaksi vuotta sitten turkulaiset jäivät alueloppuhuipentumassa FoSun taakse. Lahjakkuudessa ei siten ole eroa, mutta Turussa on Ray Backmanin johdolla tehty kaksi vuotta määrätietoista työtä, jonka jälki on luettavissa suoraan sarjataulukosta: 12 voittoa ja vain yksi tappio SSV:lle ja yksi tasapeli nuorempia turkulaisia vastaan. Yllätykset kuuluvat pudotuspeleihin, mutta aika erikoisia pitää tapahtua, ellei TPS ole loppupeleissä neljän parhaan joukossa. Tasaisuutensa ja suoritusvarmuutensa perusteella sen voi hyvinkin laskea suuurimmaksi mestarisuosikiksi. Saa ensimmäisissä pudotuspeleissä vastaansa Porin FBT Karhut, joka eteni pleijareihin karsinnan kautta.

SSV. Tasaisen taitava ryhmä, joka pystyi ainoana joukkueena voittamaan TPS:n. Suoritusvarmuudessa kuitenkin vielä jäljessä turkulaisia. Varsinkin Eero Räsäsen johtama puolustus pelasi vahvasti ja SSV päästi vähiten maaleja koko lohkossa. Saa puolivälierissä vastaansa paikalliskilpailija Tapanilan Erän. Ehkä etenee välieriin, ehkä ei.

Oilers-93. Jossakin vaiheessa näytti, että Oilers osaa pelata palloa, mutta ei osaa tehdä maaleja. Toisin sanoen: iso ja tasainen ryhmä, josta ei kuitenkaan näyttänyt löytyvän ratkaisijoita. Hakusessa ollut maalijyvä löytyi kuitenkin ratkaisevalla hetkellä, mikä toi jatkopaikan. FoSukin törmäsi joukkueen vahvaan maalivahtiosastoon. Puolivälierässä Oilers saa vastaansa Tampereen Classicin, joka tarjonnee kylmää kyytiä espoolaisille.

TPS 14. TPS:n ysinelosten joukkue osoitti, että vuosi sinne tai tänne ei meinaa mitään, jos valmennus toimii ja harjoittelu maistuu. Vauhdikas ja pelaava ryhmä, jonka otteita oli ilo seurata. Isoveli-TPS:n peli vaikutti välillä suorastaan konemaiselta, kun taas nuorempien tepsiläisten otteissa näkyi oikeaa pelaamisen iloa. Varsinkin ykkösvitjassa oli pitelemistä joukkueella kuin joukkueella. Ysikolmosissa tie nousi pystyyn välikarsinnassa, mutta omassa ikäluokassaan TPS 14 on vahva mitalisuosikki.

PSS. Tasainen sarja osoitti, ettei yksi hyväkään kentällinen riitä. Porvoolaisten kookas, taitava ja yllättävän hyvin liikkuva ykköskenttä näytti pitkään vievän joukkueensa pudotuspeleihin, mutta veto ei sittenkään riittänyt loppuun asti.

FBC Turku. Ei ole helppoa olla Turun kakkosseura, kun TPS kerää suurimmat lahjakkuudet. FBC on kuitenkin tehnyt hyvää ja tasapainoista kehitystyötä ja koonnut ryhmän, joka pystyy haastamaan minkä tahansa joukkueen ikäluokassaan. Tasaisesta ryhmästä ei ole ainakaan vielä löytynyt ratkaisijoita, jotka nostaisivat joukkueensa uudelle, kaikista ylimmälle tasolle.

ISB Ilmajoki. Jonkinlainen tasonmittaus olisi tarvittu ennen SM-sarjaa, sillä esim. Sisä-Suomesta olisi löytynyt pelaavampia ryhmiä. Pelasi muutaman tasaisen ottelun (varsinkin FoSua vastaan!), mutta jäi ikävästi lohko heittopussiksi ja pisteautomaatiksi. Muutama lahjakaskaan poika ei tällä tasolla riitä, jos joukkueharjoittelu on jäänyt vähäiseksi tai on alkutekeissään, kuten ISB:n osalta taisi olla laita. Jatkuvista tappioista huolimatta ei luovuttanut missään vaiheessa ja järjesti parhaan kotiturnauksen.

Länsilohko All Stars

Kauden mittaan on tullut todistetuksi, että ikäluokasta löytyy iso liuta lahjakkaita pelaajia. Tähtikentällisen valitseminen on pitkälti makuasia, mutta tässä kirjurin omat suosikit länsilohkon All Stars -viisikkoon:

* * * Maalivahti: Eemeli Bergskaug (TPS 14). Yksi nuorempien turkulaisten menestyksen takaajista. Pienikokoinen, mutta hyvin liikkuva ja varmanäppinen veskari, joka on hyvinkin lempinimensä (Betoni) veroinen.

*** Puolustaja: Topi Kanervisto (TPS). Tyylikäs ja eleettömän pallovarma pakki, joka pitää tonttinsa puhtaana ilman turhia rikkeitä ja avaa hyökkäyksiä takuuvarmoilla syötöillä.

*** Puolustaja: Erkko Vaniala (PSS). Isokokoinen, mutta hyvin liikkuva ja taitava puolustaja, jolla lienee lohkon painavin veto. Viivassa todellinen pelote ja tehokas tuki hyökkääjille muutenkin.

*** Hyökkääjä: Tuomas Suominen (TPS). Ulkonaisesti kiltin näköinen nuorukainen, mutta kentällä vaarallisimmasta päästä. Nopeus, taito ja pelisilmä - kaikki osaset kohdallaan ja hyvässä paketissa.

*** Hyökkääjä: Eero Paronen (SSV). Pelasi välillä puolustajana mutta viimeisissä turnauksissa myös hyökkääjänä. Käsistään ehkä koko lohkon taitavin ja liikkuu vaivattoman kevyesti ja vauhdikkaasti. Ilmankos fosulaisille tuli mieleen Lindströmin Jusa. Paronen osaa kuitenkin myös syöttää.

*** Hyökkääjä: Henri Alho (TPS 14). Vahvajalkainen ja määrätietoinen laitahyökkääjä, asennepelaaja, joka vie tilanteet loppuun eikä luovuta ennen kuin ottelu on päättynyt viimeiseen vihellykseen. Joukkueensa kapteeni ja tehokkaan ykkösketjun moottori.

Seuravaksi tietysti kysytään, mihin unohdin TPS:n tehohyökkääjä Janne Kemppaisen. En unohtanut, mutta ei pörssilukemistaan huolimatta nouse tähdistöön. On toki tehokas maalin edessä ja kulmilla, mutta ei ole pelintekijänä edellä mainittujen veroinen.

SM-sarja jatkuu seuraavaksi puolivälierillä, jotka alkavat lauantaina 28.3.2009. SM-sarjan lohkovoittajat ovat valinneet vastustajansa ja puolivälieriin on muodostunut seuraavanlaiset otteluparit

TPS - FBT Karhut

Tiikerit Blue - LoSB

SSV - Erä

Classic - Oilers-93

Eikä tässä vielä kaikki… eli muutama sana myös FoSusta

Vuosi sitten kahdeksan parhaan sakissa, tänä keväänä kahdentoista parhaan joukossa. Viime kevään jälkeen odotukset olivat ehkä korkealla ja ajateltiin, että tänä vuonna mennään vielä pidemmälle. Pienestä jäi nytkin kiinni ja pettymys on luonnollinen reaktio. Paljon jäi jossiteltavaa, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että kaksinkertainen sarja oli kuitenkin luotettavin mahdollinen tapa testata joukkueiden taso. Sijoituksemme on sen mukainen ja siihen on oltava tyytyväinen. Joukkueen pelillinen taso ei ole vuodessa pudonnut, mutta muuallakin on tehty töitä ja menty eteenpäin. Paikoilleen ei siis ole aikaa jäädä polkemaan, muuten jää jälkeen.

Viime kesä meni ysikolmosilta lomaillessa ja syksykin käynnistyi verkkaisesti ilman vakinaista valmentajaa. Siitä huolimatta FoSu voitti harjoitusotteluissa sekä Tikkurilan Tiikerit (SM-sarjan itälohkon voittaja!) että LoSB:n (eteni aluesarjan ja karsintojen kautta pudotuspeleihin). Alkulohkon sujui ongelmitta ja ensimmäinen tosi paikka tuli eteen vasta SM-karsinnassa, jossa sekä Happee että TiPa antoivat tiukan vastuksen. SM-sarjan pelejä varjostivat monet sairastelut ja muut poissaolot, joiden vuoksi kentällisiä jouduttiin rukkailemaan lähes turnauksesta toiseen. Siitä huolimatta joukkue kamppaili tasapäisesti kaikki ottelunsa ja menetti otteensa vasta viimeisessä turnauksessa.

FoSun ysikolmoset ovat yleensä osanneet tehdä maaleja, mutta nyt peli yllättäen takkusi eniten vastustajan maalin edessä. SM-sarjassa maaliero jäi niukasti miinukselle numeroin 50-52. Päästetyissä maaleissa FoSu oli lohkossaan neljäs, mutta tehdyissä maaleissa kuudes. Puolustus siis toimi vähintäänkin kohtuullisesti, mutta hyökkäykseen olisi kaivattu lisää tehoja. Useissa FoSun peleissä jäätiinkin kaipaamaan nopeita avauksia ja ripeää suunnanmuutospeliä.

Kirjuri käyttää tilaisuutta hyväkseen ja palkitsee vielä sanallisilla tsemppareilla yhden pelaajan jokaiselta pelipaikalta:

*** Maalivahti: Henri Ojanen. Ei ole helppoa olla joukkueensa ainoa maalivahti. Aina pitäisi olla vireessä eikä vastuuta voi vierittää kenellekään muulle. Mitä pidemmälle kausi edistyi, sitä suuremmaksi kasvoi Hempun rooli. Tiukoilla hetkillä Hemppu piti joukkuetta pystyssä ja muutaman voiton voi perustellusti laskea Hempun ansioksi.

*** Puolustaja: Tuomas Mäntylä. Tuomaksen otteet varmistuvat vuosi vuodelta ja suoritustaso pysyy korkeana pelistä toiseen. Varmistavana pakkina ihan ykkönen ja jos saa rinnalleen sopivan kaverin, pystyy antamaan hyökkäykseenkin lisätehoja.

*** Hyökkääjä: Valtteri Rämö. Kun vastustajat oppivat tuntemaan kapteenimme vedon tarkkuuden ja tehokkuuden, ympärille alkoi ilmestyä vähintään kaksi kaveria, jotka pyrkivät pitämään Rämpän irti pallosta. Aina se ei onnistunut ja silloin tulos oli yleensä luettavissa taululta. Moni ratkaisumaali oli nimenomaan Rämpän käsialaa.

Virallinen sarjakausi on nyt ohi ja edessä on enää OP-Pohjola Cup 4.4. Paimiossa. Sen jälkeen alkaa pidennetty pääsiäisloma. Toukokuun alussa on luvassa loppusotaa + muutamia testejä, minkä jälkeen alkavat kesätreenit. Toivottavasti niihin löytyy enemmän ja motivoituneempaa väkeä kuin viime kesänä, sillä panokset kovenevat. Ensi syksynä joukkue pelaa B-junnuissa eli 1992 ja 1993 syntyneiden sarjassa. Vanhemman ikäluokan mukaantulo tietää lähes automaattisesti sitä, että suurten kaupunkien isot seurat vahvistuvat entisestään. Sisä-Suomessakin kilpailu kiristyy entisestään ja jo SM-sarjaan pääsy tarjoaa riittävästi haasteita. Tampereen suunnalla sekä Ilves/Classic että KOO-VEE kokoavat omat akatemiaryhmänsä. Sama koskee Jyväskylän seutua ja Hämeenlinnaa. Eikä laakereilla varmaan levätä Tikkakoskella, Janakkalassa, Nokialla tai missään muuallakaan.

Mutta nyt iikoo lopultakin vaikenee. Lopussa seisoo yleensä yksi sana, jonka osoitan koko loistavalle joukkueelle, sen erinomaisille valmentajille, uutteralle johtajalle ja uskollisille kannustajille:

KIITOS!

- IK -