Jos sinulla olisi mahdollisuus ottaa yksi suomalainen salibandypelaaja joukkueeseesi niin kuka se olisi? Miksi? Juha Kivilehto. Suomen paras pallollinen puolustaja ja sellaiselle olisi kieltämättä käyttöä, koska pelirankentelu ja monesti nopea pelinkääntö riippuu puolustajista. En väitä, etteikö meidän jengissä olisi pakeilla ”käsiä”, mutta eiköhän Kivilehto vielä joukkoon mahtuisi…

Salibandyn unelmakentällisesi? Orelma – Mattila – Mäkeläinen – Salorinta – Sarkula. Ei tarvitse selittelyä. Nimet kertovat kaiken.

Kuka on se suurin Forssalainen salibandyn pelaaja? Maje vai joku muu? Kyllä se taitaa olla Mattilan Sami. Kyllä Mäkeläinenkin on tässä yhteydessä mainittava, koska Mäksähän pelasi monta hyvää kautta isossa roolissa kolmessa eri liigajengissä ja taisi pelata muistaakseni muutaman maaottelunkin aikoinaan. Vanhanliiton mies eli Perälän Jari taitaa olla liigassa ensimmäisenä pelannut Forssalainen, mutta kyllä Maje on paras pelaaja, joka on kaupungistamme lähtöisin.

Olet innokas golffari. Oletko tehnyt holarin? Tasoitus? Onko muita harrastuksia? Kyllähän golf kieltämättä maistuu. Holaria en ole tehnyt, mutta olen sentään päässyt näkemään sellaisen tapahtuvan eli entinen FoSun huippupuolustaja Sarkulan Sami on sellaisen tehnyt seurassani ja olihan se riemukas hetki. Hänelle se tietysti oli rutiinia, koska on niitä jo kolme tehnyt. Tasoitukseni on vaatimaton 24,4 eli opeteltavaa siis vielä riittää. Olen nimenomaan innokas, en lahjakas golffari. Muita harrastuksia on harraste jääkiekko, tennis ja pokeri.

Pukuhuoneen koppia komistaa upeat julisteet. Löytyykö omasta asunnosta myös vastaavat julisteet? Vastaavia julisteita ei kotoa löydy. Kiitokset vaan Kurkikankaan Hannulle, joka oli ilokseni työstänyt kyseiset ”pikku” julisteet.

Jos joukkue kärsii todellista pelaajapulaa nähdäänkö painopiste alhaalla luutiva Leime Fosun takalinjoilla? Kun ei pärjännyt aktiivivuosinakaan ja 20 kiloa kevyempänä, niin nythän se olisi silkka itsemurha mennä kentälle. Toki ylivoimalle vetäjän paikalle voisin itseni laittaa, kun en pelivuosinani kertaakaan kyseiselle tontille päässyt.

Mitä mieltä olet salibandyn lajikulttuurista? Mistä lajikulttuurista? Siis tarkoitatko sitä, jota muiden lajien ihmiset väittävät sen olevan eli puuhelmet kaulaan, nauha pitämään hiukset kurissa ja kentälle hassuttelemaan ilmaveivien ihanaan maailmaan. No, eiköhän totuus ole jotain muuta eli kyllähän salibandy on huimasti mennyt eteenpäin ja sitä lajikulttuuriakin rupeaa vuosi vuodelta enemmän löytymään. En kuitenkaan osaa pureutua syvemmin haastattelijan asettamaan kysymykseen.

Kotisivuilla on jonkun verran ollut keskustelua harjoittelun laadusta ja määrästä. Ajatuksia tästä? Helppoa. Jos Forssassa halutaan nähdä liigajoukkue, niin harjoittelun määrän ja varsinkin laadun on parannuttava huomattavasti. Täällä on tehty poissaoloni aikana kertakaikkisen upeata työtä enkä missään nimessä väheksy sitä. Totuus on kuitenkin se, että kyllä sitä muuallakin harjoitellaan ja sitä asiaa ei pidä unohtaa eikä väheksyä, niin kuin välillä olen huomannut. Täytyy siis kehittää koko seuran toimintaa, harjoittelun laatua jo pikkujunnuista lähtien eli kehittää valmentajien ammattitaitoa koulutuksen kautta. Siis lajiliiton koulutukset ovat nykyään todella hyviä ja suosittelen kaikille liiton valmennuskoulutukseen lähtemistä. Myös seuran sisäistä valmennuskoulutusta on tulossa mahdollisesti jo ensi vuonna. Kylmä fakta on se, että Forssaan ei pystytä pelaajia houkuttelemaan. Kuka tänne tulisi, kun täällä ei ole töitä eikä kouluja ja kaupungin suhtautuminen koko lajiin ja sen harrastajiin on täysin ala-arvoinen. Toisaalta valmentajien koulutus ei yksin auta eli myös pelaajien pitää suhtautua harjoitteluun totisemmin. Sehän riippuu täysin itsestä, kuinka pitkälle pelaajana haluaa. Elämän valinnat on kylmästi tehtävä niin, että harjoittelulle jää aikaa. Voi olla kylmää tekstiä joidenkin mielestä, mutta tiedän kyllä mistä puhun. Jos puhutaan vielä edustuksen harjoittelusta, niin on selvää että harjoittelun määrää ja laatua voidaan vielä parantaa. On kuitenkin aika vaikeaa tasapainoilla harjoittelunmäärän ja toisaalta pelaajan vapaa-ajan kanssa. Siis sen ajan kanssa jonka palaaja viettää omien lastensa ja vaimonsa kanssa. Keksitäänpä esimerkki. Pelaaja x on matkatöissä Helsingissä. Hän lähtee joka aamu kuudelta ja palaa viideltä. Eli unet jäävät vähiin ja työ on fyysisesti raskasta esim. rakennustöitä. Joka ilta treenit olisivat 18.30 – 20.30 sisältäen jo alkulämmittelyn, mutta ei huoltavaa harjoittelua treenien jälkeen. Eli kotona ollaan yhdeksän jälkeen. Siinä olisi siis arki. Viikonloppuina on pelejä esim. lauantaina lähtö klo 8.00 aamulla Pietarsaareen ja paluu su klo 01.00. Esitän kysymyksen. Milloin pelaajaa lepää ja varsinkin milloin pelaaja viettää aikaa lastensa ja vaimonsa seurassa? Eli mikäli edustus treenaisi joka arki-ilta ja pelit päälle, niin saisin yksin olla siellä hallilla. On tasapainoteltava määrän ja toisaalta vapaa-ajan riittävyyden kanssa, jotta pelaajalla säilyy into ja motivaatio harrastaa lajia.

Jos voisit parantaa olosuhteita niin mitä tekisit? Nykyinen halli on ihan hyvä, jos vertaa siihen, minkä kaupunki on meille järjestänyt eli ei yhtään mitään. Parannettavaa löytyy kuitenkin hiukan. Lämpöä pitäisi halliin saada lisää! On meinaan kylmempi kuin jäähalli!! Kentän pinta eli matto on täysin fiasko. Uusi matto ja varsinkin uudet matonsaumat olisi toiveissa. Pukukopit on todella syvältä eli pelaajat on tuhannessa eri kopissa ottelutapahtumissa ja sitten niitä pitää haalia sieltä täältä yhteen koppiin, kun on puheiden aika. Kenttiä on ehdottomasti liian vähän lajin harrastajamääriin nähden ja parkkitilakaan ei meinaa riittää otteluissa. Siis uusi halli, jossa olisi edellä mainitut asiat KUNNOSSA ja lisäksi vip-tilat yhteistyökumppaneita varten, tenniskenttiä vähintään kaksi sisällä ja neljä massakenttää ulkona, sulkkiskenttiä muutama, isompi punttisali, isompi ja parempi valmentajien työhuone, jossa on puulämmitteinen sauna ja tärkeimpänä alueelta puuttuva golfin sisäharjoittelukeskus. Nämä kun alkuun saisi kuntoon…

Paras muisto salibandyn parista? Mainitsen muutaman eli pelaajana hetket Sirenin Tomin valmennettavana oli antoisaa ja iloista aikaa viitaten Tomin tapaan antaa pelkästään positiivista ja kannustavaa palautetta. Valmentajana Ilveksessä A-junnujen playoff-voitot ja sm-mitalipelit. Nokialla nousu divariin ja cupvoitot liigajengeistä sekä erityisesti Cupin matsi hallitsevaa suomen mestaria SSV vastaa. Hävisimme divarijengillä tuon ottelun erittäin niukasti kahdella viimehetken maalilla. SSV oli tuona vuonna ylivoimaisin joukkue, joka on suomalaisessa salibandyssä nähty. Oli upea tunne ja kokemus, kun joukkueen jokainen pelaaja ylitti itsensä ja pelasi ns. taitojensa ylärajoilla.

Millaisena näet edellytykset pelata Forssassa huippusalibandyä? Ovatko puitteet kunnossa? Millaisena näet forssalaisen salibandyn tulevaisuuden? Kyllä täällä on mahdollisuus pelata huippusalibandyä, kun valmentajien koulutukseen panostetaan, pelaajat sitoutuvat harjoitteluun paremmin, kaupunki rupeaa tukemaan myös meitä eikä pelkästään koripalloa, jääkiekkoa tai jalkapalloa, saadaan uusi halli eli olosuhteet paremmaksi ja kenttiä harrastajille lisää, Tärkeimpänä kaikessa on Rantasen Jukan tapaiset puuhamiehet ja naiset. Ilman heidän panosta ei lajimme voi menestyä ja FoSussa onkin hieno määrä upeita ihmisiä ”talkoilla” mukana. Heitä on kiittäminen, että seurasta on kasvanut jo näinkin iso ja hyvin toimiva.

Kiitos haastattelusta ja tsemppiä vuoteen 2009!