Jukka Rantasen haastattelu  ( osa I / II )

Olipa kerran synkkä syysilta ja Siltanen oli jo kääriytynyt kotisohvalleen juustolautasen viereen viinipikari kourassaan seuraamaan 42-tuumaisesta televisiovastaanottimestaan lempisarjaansa Hill Street Bluesia, kun hän äkkäsi kuin salama kirkkaalta taivaalta mainion idean. ”Heureka”, huudahti Siltanen ja ponnahti pystyyn kuin vieteriukko plyysisohvan lempeästä syleilystä nakaten Burberry-viltin ajan patinoimalle lattialle. Suuppareiden kotisivuille on saatava syväluotaavia haastatteluja forssalaisista salibandypersoonista. Juuri syväluotaavaa haastattelua kriittinen forssalainen säbäfani kaipaa; palstaa jossa raapaistaan pintaa syvemmälle ja tuodaan esille näkymättömien, mutta seuran toiminnan kannalta olennaisten ihmisten mietteitä. Nämä ihmisethän tekevät pyyteetöntä ja arvokasta työtä joukkueensa ja seuransa eteen. Pikainen kontakti edustuksen General Managerille ja pian oli uusi juttusarja nähnyt päivänvalon.

Jatkossa Fosun kotisivut esittelevät Suupparien taustoilla toimivien ”näkymättömien”, mutta todella tärkeiden ihmisten omituisia aivoituksia otsikolla Siltasen Corner: Piinapenkki. Ensimmäisenä haastateltavana on edustusjoukkueen primus motor, Jukka Rantanen.

Hei Jukka. Sinut tunnetaan salibandypiireissä yleensä omalla nimelläsi, mutta onko sinulla lempinimeä/lempinimiä? Ei taida olla, mitään kokopäiväisessä käytössä olevia, mutta koska olen aika mukautuvainen, niin kaikki käy.

Olet tehnyt paljon salibandyn hyväksi Forssassa. Miksi valitsit salibandyn etkä esimerkiksi kanoottipooloa, uppopalloa tai jotakin muuta lajia? Takavuosina sain itsestäni pienen niskalenkin ja hoikensin sorjaa vartaloani 26 kilon verran ja samalla kiinnostuin liikkumisesta. FoSu:n puulaakiturnaus sai kiinnostumaan lajista ja perustinkin työpaikalle sählyporukan.

Milloin "eksyit" salibandyn pariin? Taitaa olla kulunut vajaa kymmenisen vuotta.

Onko mikään muuttunut noista ajoista?  Eurot ovat tulleet markkojen tilalle ja vanha ”Renska” saanut pienen laajennusosan myötä kolmisen sataa uutta harrastajaa.

Löytyykö sinulta urheilutaustaa? Nyt en tarkoita Hippo-kisoihin osallistumista, vaan oletko ollut jossakin urheiluseurassa? Eipä juuri…

Omat henkilökohtaiset "idolini" ovat Jaromir Jagr ja Marko Kiprusoff mahtavien takapiiskojen ansiosta, mutta sinua ei tukka tunnu miellyttävän. Kuka on esikuvasi? Kekkonen? Oma isäni, joka on tehnyt Forssassa pitkän uran yrittäjänä ja opettanut paljon suoraselkäisyydestä ja rehellisyydestä sekä oikeudenmukaisuudesta.

Olet FoSun GM. Koetko jotakin Napoleon kompleksia eli haluat hallita ja dominoida muita? Saattaa siinä olla jotain kompleksejakin, mutta suurin syy tekemiseen taitaa vaan tulla rakkaudesta lajiin ja ne hetket, kun oma FoSu:n kasvatti pelaa ensimmäisen pelinsä edustusjoukkueessa kotiyleisön edessä. En niinkään halua hallita, mutta haluan palavasti viedä asioitta eteenpäin ja saada

Forssalainen salibandy tasa-arvoiseen asemaan muiden lajien kanssa kotikaupungissani.

Johdatko mielelläsi joukkoja edestä vai takaa? Kyllä minulle sopii parhaiten takaa päin johtaminen. Kuvissa ja kansissa en oikein ikinä ole viihtynyt, olen enemmän tekijämiehiä, asiat ovat minua tärkeämpiä.

Ajat Peugeot-merkkisellä henkilöautolla ja auton keulaa koristaa ylväs Leijona-logo. Leijona mielletään viidakon valtiaaksi. Koetko olevasi viidakon valtias? Se nyt vaan on hyvä auto. Vaikkakin melkoisessa viidakossa tässä välillä huomaa olevansa, olisi mukava hallita viidakkoa, mutta Tarzan hoitaa sitä postia hyvällä menestyksellä, joten antaa olla.

Sinulla tuntuu olevan kovasti vihantunnetta pieniä salibandykenttiä kohtaan. Juontaako tämä jotenkin lapsuuteen? Etkö pienenä päässyt pelaaman isoilla kentillä ja nyt reagoit tällä tavalla? Tämähän on mieli aiheeni. Kuuma suhtautumiseni johtuu aikaisemmin mainitsemaani rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Mennään siis hieman omaan ja FoSu:n historiaan. Seitsemisen vuotta sitten, kun FoSu edellisen kerran nousi 1.divisioonaan, kävimme kiivasta keskustelua Suomen Salibandyliiton kanssa Forssalaisista olosuhteista. Pelipaikaksi tarjosimme tuolloin urheilutalo Feeniksiä. Lajimme sääntöjen mukaan kentän koko on minimissään 18x38 metriä, mutta erikoisluvalla voidaan pelata myös pienemmällä kentällä. Ehdottomana alarajana pituudessa pidetään 36 metristä kenttää ja minua ohjeistettiin ilmoittamaan kentän pituudeksi tuo minimimitta, mutta Feeniksiin kaukalon ollessa 34,5 metriä en voinut sitä pidemmäksi ilmoittaa. Paikalla kävivät SSBL:n Toimitusjohtaja Risto Kauppinen, Kilpailupäällikkö Ari Vehniäinen ja Olosuhdevastaava Esko Kyyhkynen. Lupaa ei hellinnyt ja kotipelit pelattiin Eerikkilän urheiluopistossa. Lisäksi minulle kerrottiin, että päätöksen rivien välistä voi lukea olosuhdenormien tiukkenevan ja edes kakkosdivaria ei saa tulevaisuudessa pelata alle 38 metrisissä kaukaloissa. Kun nyt kuitenkin EDELLEEN näitä pelejä pelataan alamittaisilla kentillä, niin tunnen SSBL:n kusettaneen minua ja FoSu:a hankkimaan kovalla vuokralla täysimittaisen kentän. Joten kaikki siis johtuu aikuisiän aikana tapahtuneesta, lapsuus oli onnellista aikaa.

Mikäli Fosu yltää liigakarsintoihin aiotko kasvattaa playoff-karvoitusta? Mitään hippitukka en taida ennättää ja partahan mulla vähän jo kasvaakin, mutta kaikkiin hullutuksiin en lähde, joten kaljuksi en lupaa vetää vaikka tulisi nousu liigaan.

Mieleenpainuvin hetkesi salibandyn parissa? Äläkä sano että tämä haastattelu. Kun katselin edustuksen ensimmäiset treenit täysimittaisella forssalaiskentällä, nykyisellä REHTI-areenalla. Se hetki ja miten siihen oltiin päästy oli niin tyhjentävä, että pidin välivuoden Managerin hommista ja siitä palkinnoksi tasapainoisen perhe-elämän.

Haittaako jos juhlii tulevaa voittoa jo paria päivää aiemmin? Se riippuu vahvasti porukasta ja jos voitto on varma eli ei puhuta pelin voittamisesta, vaan vaikka harjakaisista.

Olen kuullut että hoidat homman kuin homman. Mikä on homma johon et ryhtyisi? Valmentajaksi